Kirkon miehet kertaamassa – siviilissä hankittu ihmisten kohtaamisen ammattitaito on arvossaan myös poikkeusoloissa
Puolustusvoimien poikkeusolojen organisaatiossa on mitä erilaisimpia tehtäviä, joissa tarvitaan tietyn ammatin erikoisosaamista. Esimerkiksi tällä viikolla järjestettyyn Päijät-Häme 2/22 -paikallispuolustusharjoitukseen osallistui neljä kirkon palveluksessa olevaa henkilöä, jotka näkevät siviilityössään ihmiselämän koko kirjon iloineen ja murheineen. Puolustusvoimien sodan ajan organisaatiossa heidät on sijoitettu tehtäviin, joissa tästä kokemuksesta on paljon hyötyä.
Tammelan seurakunnan kirkkoherra Juha Koivula sai aikanaan varusmiespalveluksessa koulutuksen moottorialiupseeriksi, mutta sodan ajan sijoitus vaihtui jo 1990-luvulla, kun hän oli kertausharjoituksissa kirkollisen alan opiskelijana. Nyt Koivulalla on hyvät valmiudet poikkeusolojen tehtäviinsä, sillä hän on vuosien saatossa toiminut myös sivutoimisena sotilaspappina. Tehtävän aloitus tuntui aikanaan luontevalta seurakunnassa hankitun kokemuksen jälkeen.
”Työnä sinänsä tuttua, ympäristö oli toisenlainen”, Koivula muistelee.
Kaikki kertauksiin osallistuneet kirkon miehet määrittelevät sodan ajan tehtävänsä kuin yhdestä suusta: joukon toimintakyvystä huolehtiminen. Se tarkoittaa muun muassa henkisen tuen tarjoamista. Lisäksi kirkollisen alan ammattilaisilla on erikseen määriteltyjä erikoistehtäviä. Käytännössä tehtävät eivät välttämättä eroa kovin paljon siitä, mitä esimerkiksi pappien työ on siviilimaailmassa.
”Samantyyppistä tehtävää, debriifingiä (kriisin jälkihoitoa ammattilaisen avulla) ja ihmisten kohtaamista”, kuvailee Jukka Vänskä, joka siviilissä toimii Riihimäen vankilan vankilapastorina. Varusmiehenä 25 vuotta sitten hän sai hieman toisenlaisen koulutuksen ihmisten kohtaamiseen toimiessaan Panssariprikaatissa sotilaspoliisina.
Lahtelainen seurakuntapappi Ville Malmi sai varusmiespalveluksessa Karjalan prikaatissa koulutuksen tulipatterin vääpeliksi, mutta nykyään hänenkin poikkeusolojen toimenkuvansa liittyy ihmisten henkiseen hyvinvointiin.
”Siviilitehtävät ovat osittain samat mitä olisi näissä vihreissä”, Malmi toteaa viitaten päällään olevaan maastopukuun.
Lahden seurakuntayhtymän leirikeskusvastaavana työskentelevä Jari Rissanen olisi poikkeusoloissa sotilasdiakoni, mikä vastaa hyvin hänen siviilipuolen koulutustaan. Alun perin hän sai sotilaskoulutuksen Pohjois-Karjalan prikaatissa panssarintorjuntakersantiksi, minkä jälkeen Puolustusvoimien kansainväliset tehtävät tulivat tutuiksi kriisinhallintatehtävissä Kosovossa. Ensimmäisen kerran hän oli kertaamassa nykyisen sodan ajan tehtäväänsä vuonna 2016. Siinä yhteydessä Rissaselle kirkastui, millaista on toimia osana paikallisjoukkoja, joita tälläkin viikolla on kerrattu.
”Se ei olisi toimimista jossain muualla, vaan toimimista omassa elinpiirissä, jossa nytkin elän.”
Tässä kiteytyykin yksi paikallisjoukkojen toiminnan perusidea. Aktiiviset reserviläiset tuntevat oman alueensa ja sen ihmiset, mistä on paljon apua myös poikkeusoloissa. Tämä logiikka toimii myös kirkollisen alan ammattilaisten tehtävissä
”Tiedän mitä lähiympäristössä tapahtuu, tiedän keiden kanssa tehdään yhteistyötä”, kuvailee vankilapastori Vänskä.
Paikallisuudella on positiivinen vaikutus myös joukon henkeen, kun toisilleen tutut saman alueen ihmiset kertaavat säännöllisesti yhdessä.
”Kyllähän siinä hitsaannutaan”, Koivula toteaa.
